Tulkin tehtävä on kääntää suullisia viestejä suullisesti kieleltä toiselle. Tulkkaaminen voidaan jakaa kahteen lajiin: konsekutiivitulkkaus ja simultaanitulkkaus. Konsekutiivitulkkaus tarkoittaa peräkkäistulkkausta, eli ensin tulkki kuuntelee puhetta muutaman minuutin ajan tehden muistiinpanoja ja tulkkaa sen jälkeen pidemmän jakson kerralla. Konsekutiivitulkilla tulee olla kehittynyt muistiinpanotekniikka, jotta hän ehtii kirjata ylös kaiken oleellisen, niin että muistaa asiat vielä oman suunvuoronsa tullessa. Simultaanitulkkaus taas tarkoittaa samanaikaistulkkausta, eli tulkki kuuntelee tulkattavaa puhetta ja tulkkaa yhtä aikaa. Tämä voidaan toteuttaa kuiskauksena, jos kohdekielisiä kuulijoita on vain muutama. Yleensä simultaanitulkkaukseen kuitenkin käytetään teknisiä apuvälineitä. Tulkki istuu äänieristetyssä kopissa, jossa hän kuulee kuulokkeista tulkattavan puheen ja tulkkaa tekstin mikrofonin kautta kohdekielisten kuulijoiden kuulokkeisiin.
Tulkin työ vaatii erittäin hyvää paineensieto- ja keskittymiskykyä, sillä reagointiajat ovat lyhyitä, eikä koskaan voi valmistautumisesta huolimattakaan olla varma, mitä tulkattava puhuja sanoo. Tarkka valmistautuminen ja laaja yleissivistys ovatkin tärkeitä tulkille. Tulkin pitäisi aina saada etukäteen runko puhujan puheesta, jotta hän voisi valmistautua työhönsä asianmukaisesti.
Tulkkaus voidaan jakaa myös tulkkaustilanteiden mukaan kolmeen ryhmään: asioimis-, oikeus- ja konferenssitulkkaus. Asioimistulkkaustilanteessa tulkki voi olla asiakkaansa mukana esimerkiksi lääkärin vastaanotolla tai virastossa.
Koska tulkki voi työssään kuulla myös arkaluontoisia asioita, on hänellä aina ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Tulkkaamista voi opiskella yleisesti samoissa yliopistoissa kuin kääntämistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti